Olen nyt 24-vuotias nainen Keski-Suomesta. Olen raskaana ja pienen pitäisi syntyä 19.10. Ihanaa, eikö totta? Kyllä, mutta ennen on tapahtunut niin paljon ja sen aion kertoa teille nyt.

Vuonna 2008 joulukuussa menin terveyskeskuslääkärille, melkein ihan rutiini tarkastukseen.Mutta kuinkas ollakaan sain pikaisen lähetteen keskussairaalaan neurologille, syynä oli "oudot silmät": Olin ihan paniikissa, mikä mun silmissä on vikana. No,olihan mulla oireina etten tahtonut aina nähdä oikealle puolelle, mutta laitoin sen stressin piikkiin, koska olin juuri ostanut silloisen mieheni kanssa asunnon ja rahasta oli tietenkin tiukkaa ennen kuin saatiin talous tasapainoon.

Terveyskeskuksesta suuntasin bussilla keskussairaalaan ja odotin, odotin ja odotin. Nälkä oli kova, mutta en uskaltanut lähteä odotushuoneesta minnekään syömään, koska pelkäsin että odotukseni vaan jatkuisi. Vihdosta viimein tuli sairaanhoitaja luokseni, multa otettiin verikokeet ja taas istumaan odotushuoneeseen. Vihdoin parin tunnin odottamisen jälkeen neurologi pyysi mut sisään ja taas kerroin vaivani. Lääkäri tutki mun silmiäpitkään ja pyysi ylilääkärin oikein siihen, siinä vaiheessa alkoi pelottamaan ja kysymyksiä sinkoili päässä koko ajan: "Mikä mua vaivaa?" "Kuolenko mä tähän?" Muutaman minuutin kuluttua, joka kyllä tuntu ikuisuudelta,lääkärit sanoivat et mene odottamaan tuonne odotushuoneeseen, tulemme kohta sut pyytämään takaisin sisälle.

Odotushuone oli täynnä porukkaa, ainakin muistaakseni. En muista siitä ajasta mitään, jonka odotin siellä omien ajatuksieni kanssa. Pelkäsin ja odotin. Kännykästä oli loppunut akku, en voinut soittaa kenellekään. Lopulta sairaanhoitaja pyysi mut mukaansa. Ihmettelin et minne se mua vie, niin joudun infektio-osastolle. Menin ihan paniikkiin, tätä en olisi halunnut, koska en ollut koskaan ollut sairaalassa. Ja kukaan ei mulle selvittänyt minkä takia sinne jouduin.Lopulta neurologi tuli katsomaan mua ja sanomaan et joudun seuraavana päivänä pään ja pään verisuonten magneettikuviin. Tämän enempää se ei osannu vielä kertoa.

Seuraavana päivänä menin kuviin ja odotin huoneessani tuloksia. Koppava neurologi saapui sinne ja töksäytti mulle:" Sulla saattaa olla MS-tauti. Huomenna menet silmälääkärille ja susta otetaan selkäydinnestettä." Ei muuta. Ei kerrottu mikä on MS-tauti, kuolenko mä siihen,miten se etenee tai mitään muuta. Sinne mut jätettiin itkemään.Seuraavana päivänä silmälääkärin luokse, jossa todettiin ettei silmissä ole mitään vikaa. Ja sitten kauhujen piikki. Selkäytimeen pistettiin ja minä kun muutenkin pelkään piikkejä. Tämä samainen koppava neurologi yritti ensin kolme kertaa, saamatta sitä. Huutaen samalla mulle et rauhotu nyt, ei se voi noin paljoa sattua. Loppujen lopuks onneksi luovutti ja anestesia lääkäri soitettiin paikalle. Joka sai sen ensimmäisellä kerralla ja sai mut rauhoittumaan.

Sitten mies hakee mut kotiin ja tuloksia odotellessa. Kuukauden kärvistelin ja tieto että muutoksia on löytynyt niin selkäydinnesteestä kuin pään magneettikuvista. Mutta varmaksi ei voitu vieläkään sanoa ettäonko kyseessä MS-tauti. Kontrolli magneettikuviin kolmen kuukauden kuluttua.

Kolme kuukautta elin kuin aina ennenkin. Murehtimatta sen enempää. Kuvissa kävin ja jäin taas odottamaan. Onneksi sain tietoa netistä, että MS-tauti ei tapa jos sitä hoitaa kunnolla. Mutta kuitenkin pelko vaivasi koko ajan. Stressi ja pelko yhdessä ei tehnyt hyvää itselle eikä parisuhteelle. Itse laihduin paljon ja parisuhde reistaili jatkuvasti. Riitoja riitojen perään.

Juhannuksen aaton aattona vuonna 2009  sain sitten "tuomion". Mulla oli sittenkin MS-tauti. Sen enempää en muista neurologin puheesta. Itku siinä tuli, mikäs muukaan. Sit kauhean tietopaketin kaikista lääkityksistä ja muista asioista, jotka oli siinä vaiheessa ihan turhaa mulle selvittää. Koska eihän ne päähän jääny.

Tänä päivänä, en aloittanut lääkitystä, koska piikkikammo oli niin kauhea etten olisi kuvitellut pistäväni itseeni joka toinen päivä. Ja toisaalta hyvä etten aloittanut,koska en olisi silloin saanu tulla raskaaksi ja nyt olen raskaana ja hyvin onnellinen tulevasta vauvasta. Mutta seuraavissa blogeissa lisää tietoa tästä päivästä.